Taustat kuolaimettomuudelle

Jo hevosharrastukseni alkutaipaleelta lähtien olin aina hyvin kiinnostunut hevosten hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä. Lueskelin hevoskirjoja ja kyselin taitavemmilta sekä asetin itseni usein hevosen asemaan miettien: miltä minusta tuntuisi hevosena tässä tilanteessa? Esimerkiksi raipan käyttäminen oli minulle alusta alkaen kova pala. Taustalla oli pelko hevosen reaktiosta (esim. pukittelu), mutta myös siitä, etten uskonut hevosen temppuilevan muuten vain. Lisäksi muistan, kun olin useasti huolestunut hevosten päivittäisistä työtuntimääristä.

Mietin hevosten tuntemuksia myös luonnollisesti varusteita kohtaan. Aluksi en osannut kyseenalaistaa kuolaimia, koska pidin niitä itsestäänselvyynä, mutta satulointi ärsytti jokaista tallin hevosta enemmän tai vähemmän. Näin jälkeenpäin tiedän, että syynä oli todennäköisesti satuloiden epäsopivuus.

Ratsastuskoulullani sai mennä käytännössä aina ilman satulaa, jos vain pyysi lupaa. Kun tasapainoni kehittyi, ilman satulaa tuli mentyä aika paljon. Se oli todella hauskaa ja joillakin hevosilla ratsastaminen oli siten huomattavasti helpompaa. Muistan suosikkiheppani, tiinenä olevan suokkitamman, jolla menin loppuaikoina vain ilman satulaa, koska tamma ärsyyntyi niin kovin satulasta.

Ensikosketukseni kuolaimettomuuten tapahtui tämän videon kautta. Se oli ensimmäinen kerta, kun ylipäätään sain tietää, että ilman kuolaimia voisi ratsastaa. Laitoin välittömästi ratsastuskoululle toivomuksen, että järjestettäisiin kuolaimeton tunti. Se järjestettiin ja osallistuin sinne Sadun kanssa syyslomalla 2009. Ensimmäinen kerta oli hyvin jännittävä, kun ei ollut tuttua ja turvallista kuolainta mukana. Tunti kuitenkin sujui tosi hyvin, mitä nyt pysäyttämisessä oli pieniä vaikeuksi.

Seuraava kuolaimeton tunti järjestettiin keväällä 2011 ja silloin menin aiemmin jo mainitsemallani tiineellä suokkitammalla. Se taisi olla viimeisiä tunteja, kun sillä menin ja päätin mennä sekä ilman satulaa että suitsia. Tammalla oli takanaan muutama vapaa päivä, joten muistan sen olleen hyvin energinen. Tuo tunti oli aivan upea ja muistelen tammaa lämmöllä. ♥

Kesällä 2011 Ukko astui kuvioihin enkä edes ajatellut koko kuolaimettomuutta, koska oletin, että hevonen pitää ensin opettaa menemään kuolainten kanssa ratsastaessa. Sitä paitsi minulle kuolaimettomat suitset tarkoittivat päitsiä (ei toimi Ukolle jarruna ainakaan maastossa), joten en edes tiennyt, että oikeita kuolaimettomia suitsia olisi olemassa ennen kevättä 2012. Silloin aloin oikeasti etsiä tietoa kuolaimettomuudesta. Löysin paljon tietoa kuolainten haittavaikutuksista ja myynnissä olevista erimallisista kuolaimettomista suitsista. Kevään aikana ratsastimme Ukolla muutamia kertoja hammanpiikkien takia päitsillä kentällä ja silloin se oli oikein rauhallinen ja rento.

Varsinainen päätös Ukon siirtämisestä kuolaimettomuuteen tehtiin kesällä 2012, kun meille alkoi tulla ongelmia kuolainten kanssa. Ukko heitteli päätään, aukoi suutaan ja protestoi pidättäviä apuja jatkuvasti. Mietin myös omalla kohdallani, miten jännittynyt olen, kun hammaslääkäri työntää suuhuni vieraita esineitä. Ovathan hevoset tottuneet kuolaimiin, mutta pelko siitä, että ratsastaja vahingossa nykäisee ohjista voi tehdä siitä silti jännittyneemmän kuin ilman kuolaimia.

Ukko aukoo suutaan.

Kuolaimettomien hankinta venyi lopulta pitkälle syksyyn. Heti ensimmäisellä kokeilukerralla Ukko lopetti pään viskomisen, suun aukomisen ja pidättävien apujen protestoimisen. Lisäksi Ukosta on tullut ratsastaessa rentoutuneempi. Myöhemmin uskaltauduimme myös maastoon ilman kuolaimia ja kaikki sujui hyvin; jarrut toimivat paremmin kuin kuolaimilla. Alkuaikoina meillä oli maastokäytössä kunnon norsujarrut eli olympiakuolaimet tallikavereiden suosittelemana. Hyvin pian huomasimme kovista kuolaimista olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä Ukko nosti pään vain korkealle ja väisteli pidättäviä apuja. Niinpä käytimme ihan normaaleja kolmipalanivelkuolaimia maastossa. Mitähän nämä tallikaverit sanoisivat nyt, kun menemme maastossa kokonaan ilman kuolaimia? :D 

Menossa ensimmäistä kertaa maastoon ilman kuolaimia.

Miten suhtaudun ylipäätään kuolaimiin? Mielestäni moni hevonen toimisi hyvin tai jopa paremmin ilman kuolaimia kuin niiden kanssa. Kuolaimettomien kanssa ratsastajan ei tarvitsisi pelätä, onko hänen kätensä liian kova tai epätasainen tai, että hän nykäisee esimerkiksi hypätessä hevosta vahingossa suusta. Nämä kaikki voivat tehdä hevosesta jännittyneen ratsastaessa, kun se pelkää kuolainten aiheuttamaa kipua. Kannustan ihmisiä rohkeasti kokeilemaan kuolaimettomuutta! :)